Sinikka ja suomiputte syventyvät kuuntelemaan Maria Astikaisen oppeja talvella 2008 (kuva, Päivi Kinnunen)

Päivi Kinnunen

Westernin harrastaminen on mukavaa vaihtelua

Jos kouluratsastuksen vääntäminen tuntuu joskus perinpohjaiselta pakkotyöltä, on aika ottaa ratsastusharrastukseensa uusia tuulia. Tähän hyvän mahdollisuuden ja aivan uuden ajatusmaailman antaa lännenratsastus. Englantilainen- ja lännenratsastus sisältävät molemmat paljon samoja elementtejä, mutta niissä lähestymistapa tavoitteen saavuttamiseksi on erilainen.

Sukelsin lännenratsastuksen mielenkiintoiseen maailmaan kolmisen vuotta sitten, eikä paluuta vain yhden ainoan näkökulman omaavaan ratsastukseen enää ole. Englantilainen- ja lännenratsastus on kehitetty molemmat omanlaistaan  käyttötarkoitusta silmällä pitäen, lännenratsastus alunperin työn tekoon. Tästä syystä vaatetus ja varusteet eroavat suuresti ratsastuslajien välillä. Tyyliin kuuluva varustus toki lisää tekemisen ”autenttisuutta”, mutta ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Varsinkin uuteen ratsastustyyliin tutustuttaessa voi vallan hyvin käyttää itsellä jo olemassa olevia varusteita. Kun lännenratsastustunnille tulee, EI tarvitse olla pukeutuneena stetsoniin, ruutupaitaan, farkkuihin, bootseihin ja rissakannuksiin, eikä hevoselle myöskään vaadita kankikuolaimia, avo-ohjia ja lännensatulaa. Riittää, että ratsastajalla on normaali ratsastusvarustus, hevosella jaloissaan suojat ja ratsukolla avoin ja utelias mieli, mitä kivaa seuraavaksi tullaan tekemään?!  Jos lännenratsastukseen sitten ”hurahtaa” voi varustustaan täydentää lajiin kuuluvilla yksityiskohdilla. (Itseasiassa talvikeleillä paksukarvaiseen hevosenkylkeen tavallinen lyhyt nuppipääkannus on parempi valinta, kuin rissapää, sillä rissa vain takertuu pitkään karvaan.)

Lännenratsastuksen sisäisiä lajeja riittää moneen makuun. Minä pidän eniten länkkärin vauhtilajista Reiningistä, mutta ratsukon on silti hyvä treenata myös tarkkuutta ja ennen kaikkea kuuliaisuutta sekä kärsivällisyyttä Trailissa, eli lännenratsastuksen esteratsastuksessa. Trailin tehtävinä on mm. kulkea portista päästämättä (kuvitteellista)karjaa karkuun ja suorittaa erilaisia tehtäviä puomien muodostamien kujien ja kuvioiden sisällä koskematta puomeihin.

Hevosen ei myöskään tarvitse olla huippuluokkaa oppiakseen uusia asioita. Itse olen perehtynyt westernin saloihin yhtä matkaa hurmaavan ex-kilpurin, Amerikkalaisen ravurin ”Paksin” kanssa ja kivaa on ollut. Olemme olleet Leena Larssonin trail valmennuksessa ja Maria Astikaisen reining valmennuksessa. Olen seurannut myös saksalaisen Mario Bauerin valmennusta ja tutustunut nauhoilta mm. Katja Vanhatalon ja Rolf Peterkan opetukseen. Tietoa on tullut paljon ja taitoakin kertynyt ehkä jonkin verran muistiin. Valitettavasti en ole liki vuoteen ehtinyt paneutua puhtaasti lännenratsastukseen, vaan ratsastukseni on jäänyt ennemminkin fiilistelyratsastuksen puolelle.

Onneksi Kopseen puuhanaiset ovat ottaneet asiakseen tutstuttaa muutkin tähän jaloon ratsastuksen lajiin, eli Westerniin. Joka tähän porkkanaan uskaltaa tarttua jää luullakseni taatusti koukkuun! Lukekaa lisää Sanna Onkamon kotisivuilta http://www.westerntraining.fi/.

Teksti: Päivi Kinnunen, KaKo ry:n "pohojammaan vahvistus" :D